Voimakkaasti hän iski särkyessäänkin heleästi soivan harppunsa säpäleiksi vasemmalla puolellan olevaan kallioseinään.
"Nyt, Adalgot, hyvästi! Oi, jos olisin voinut pelastaa kansani jäännökset.
"Ei jäämällä tänne, vaan pääsemällä vapaasti pohjoiseen.
"Siitä ei tule tietenkään mitään. Narses ei koskaan suostu siihen.
Eivätkä viimeiset gootit rukoile. Kuolemaan!"
Hän tarttui pelättyyn aseeseensa, mahtavaan sotakirveeseen, jonka varsi oli pitkä, keihääntapainen, ja ulottui kiilan etunenään.
Hänen takanaan seisoivat hänen serkkunsa Aligern ja Hildebrand-vanhus.
Näiden takana olivat Tuscian herttua, völsungi Guntaris, Ravennan kreivi Grippa ja lipunkantaja, Volsiniin kreivi Visand.
Näiden takana Visandin veli, Tarentumin kreivi Ragnaris ja neljä muuta kreiviä, kaikki hänen sukulaisiaan.
Seuraavassa rivissä seisoi kuusi miestä, sitä seuraavassa seitsemän ja niin edespäin kymmeneen saakka.
Sen jälkeiset miehet olivat järjestetyt kymmenmiehisiin riveihin.