Hänen keihäänsä oli sattunut kuninkaan rintaan oikealle puolelle. Hän ei ollut kuollut, vaikkakin kuolettavasti haavoittunut, kun Vakis ja Adalgot kantoivat hänet solaan.
Heillä oli kiire.
Sillä kun goottien kuningas oli kaatunut — hän olikin yksin taistellut kahdeksan tuntia ja päivä oli iltaan kiertynyt — ryntäsivät kaikki italialaiset, persialaiset, trakialaiset ja vähitellen Narseksen muutkin joukot suurin parvin solaa kohti, jota nyt Adalgot suojeli kilvellään.
Hildebrand ja Vakis olivat hänen takanaan.
Syphax oli kantanut isäntänsä ruumiin taistelun melskeestä.
Hän piti ääneen nyyhkien polvillaan jaloa päätä, jolle kuolema oli luonut melkein yliluonnollisen majesteetillisuuden.
Hänen edessään riehui taistelu.
Silloin maurilainen huomasi, että Anicius läheni häntä suuren bysanttilaisjoukon seuraamana, jossa hän huomasi Scaevolan ja Albinuksen, ja viittoi häneen päin.
"Seis", huusi hän nousten pystyyn, "mitä te haluatte?"
"Prefektin päätä keisarille vietäväksi", vastasi Anicius hänelle.