"Tottele, orja."
Syphax päästi kumean huudon. Hän heitti keihäänsä Aniciuksen rintaan.
Nuolennopeasti, ennenkuin toiset, jotka puuhailivat kuolevan Aniciuksen ympärillä, olivat ehtineet lähemmäksi, Syphax sieppasi kalliin taakkansa selkäänsä ja juoksi tuulen tavoin melkein pystysuoraa, solan vieressä olevaa kallioseinää ylös.
Sekä gootit että bysanttilaiset olivat pitäneet mahdottomana sitä tietä pääsemistä.
Syphax kiipesi yhä nopeammin ylöspäin.
Hänen päämääränsä oli savupatsas, joka kohosi heti laavaseinän toisella puolella.
Aivan kallion takana oli eräs Vesuviuksen pienemmistä kraatereista.
Silmänräpäyksen Syphax seisoi mustan kallion reunalla. Hän nosti Cetheguksen ruumiin vielä kerran vaakasuoraksi vankoille käsivarsilleen.
Laskeva aurinko valaisi ryhmää.
Yht'äkkiä molemmat katosivat.