"Tuskaan ja katumukseen."
"Tuskaan", huokasi Cethegus. "Sen kyllä ymmärrän. Mutta mitä katumista hänellä oli?
"Ja minuako hänen viimeiset sanansa koskivat? Kuinka ne kuuluivat?"
Silloin Severinus meni aivan prefektin viereen ja katsoi häntä tiukasti silmiin.
"Kirottu, kirottu olkoon Cethegus, joka myrkytti sydämeni ja lapseni."
Cethegus katseli häntä rauhallisesti.
"Kuoliko hän mielipuolena", kysyi prefekti levollisesti.
"Ei, murhaaja. Hän oli mielipuoli luottaessaan sinuun.
"Kuolinhetkellään hän tunnusti Cassiodorukselle ja minulle, että hän oli ojentanut nuorelle kuninkaalle sinun sekoittamasi myrkyn.
"Hän kertoi meille koko jutun.