"Kuka sinut lähettää", kysyi Matasunta sykkivin sydämin, mutta käsi yhä tikarin kahvassa.
"Kuka muu kuin Vitiges, goottien kuningas."
Matasuntan ihmeellisistä silmistä loisti ilo. Hän kohotti kätensä taivasta kohti ja lausui:
"Kiitos, taivas! Tähtesi eivät valehtele eikä uskollinen sydän.
Tiesinhän sen."
Hän tarttui valkoisilla käsillään seppelöityyn otsakoristukseen painaen sen tummanpunaiselle tukalleen.
"Olen valmis.
"Saata minut", sanoi hän, "herrasi ja herrani luo".
Majesteetillisella liikkeellä hän ojensi vasemman kätensä kreivi
Tejalle, joka kunnioittavasti saattoi hänet teltasta.
Mutta Arahad katseli sanattomana heidän jälkeensä käsi miekan kahvassa.
Silloin tuli sinne Eurik, eräs hänen seuralaisistaan, ja pani kätensä hänen olalleen.