"Ja minä saan nähdä ne, joita olen aina halunnut oppia tuntemaan, nimittäin geati Beovulfin ja tuon muinaisajan kheruskin, joka ensimmäisenä voitti roomalaiset. Hänestähän vieläkin saksilaiset runoilijat kertovat ja laulavat.
"Ja taas saan minä kantaa herrani, kotkasilmäisen kuninkaani kilpeä ja keihästä.
"Siten elämme me koko iäisyyden valossa ja ilossa ja unohdamme kokonaan tämän maan ja sen surut."
"Kaunis taru, vanha pakana", sanoi Totila hymyillen.
"Mutta se ei lohduta enää meitä näissä kamalissa kärsimyksissä.
"Puhu sinäkin, synkkä Teja.
"Mikä on sinun mielipiteesi kärsimyksistämme?
"Miekkasi on aina mukanamme, miksi salaat sanasi?
"Miksi on vaiti lohtua tuova harppusi, taidokas laulaja?"
"Minun sanojani", vastasi Teja nousten ylös, "minun sanojani ja ajatuksiani olisi teidän kenties vaikeampi kestää kuin kaikkea tätä hätää.