"Salli minun vielä olla vaiti, päivänpaisteinen Totila.
"Kenties tulee vielä sekin päivä, jolloin minä vastaan.
"Kenties minä vielä harppuakin soitan, jos siinä on enää ainoatakaan kieltä jäljellä."
Hän lähti teltasta.
Leiristä oli nimittäin alkanut kuulua merkillistä meteliä, huutoja, kysymyksiä ja valituksia sekaisin.
Ystävykset katselivat hänen jälkeensä ääneti.
"Minä tiedän, mitä hän miettii", vastasi Hildebrand-vanhus vihdoin.
"Minä tunnen tuon pojan. Hän ei ole muiden kaltainen.
"Pohjolassakin on monta, jotka ajattelevat samalla tavalla, jotka eivät usko Toriin eikä Odiniin, vaan välttämättömyyden pakkoon ja omaan voimaansa.
"Se on vaikeaa ihmissydämelle.