Tuon miehen vaatimaton arvokkuus vaikutti häneen.
Samoin kuningattareenkin.
Kun Prokopius sulki oven, hän huomasi Matasuntan. Hän peräytyi tämän kauneuden häikäisemänä.
Kunnioittaen hän tervehti tätä.
"Sinä olet goottien kuningatar", sanoi hän tointuen hämmästyksestään.
"Sinun täytyy olla kuningatar."
"Niin olenkin", vastasi Matasunta. "Oi, etten olisi sitä koskaan unohtanut."
Hän meni ylpeästi Prokopiuksen ohi kuninkaan huoneeseen.
"Sellaisia silmiä kuin noilla germaaneilla on, sekä miehillä että naisilla, en ole koskaan nähnyt", virkkoi Prokopius.
KAHDESKYMMENES LUKU.
Matasunta oli sillä välin tullut ilmoittamatta puolisonsa luo.