Vitiges oli jättänyt kaikki huoneet, joissa amelungit Teoderik, Atalarik ja Amalasunta olivat asuneet, — nämä olivat oleilleet laajan palatsin keskustassa — asumattomiksi ja muuttanut muutamiin oikeassa kylkirakennuksessa oleviin huoneisiin, joissa hän oli asunut jo ollessaan vahtipalveluksessa hovissa.
Hän ei ollut koskaan käyttänyt amalien kultaisia ja purppuraisia arvomerkkejä. Huoneistaankin hän oli antanut poistaa kaiken kuninkaallisen loiston.
Matalajalkainen telttasänky, jolla oli hänen kypäränsä, miekkansa ja muutamia asiakirjoja, pitkä tammipöytä ja muutamia puutuoleja oli kamarissa.
Hän oli sanansaattajan lähdettyä heittäytynyt väsyneenä tuolille ja istuen selin oveen nojannut väsyneen päänsä käsiinsä.
Hän ei ollut kuullut tulijan keveitä askeleita.
Matasunta jäi kynnykselle seisomaan kuin naulittuna.
Hän ei ollut koskaan ennen hakenut kuningasta.
Hänen sydämensä sykki levottomasti.
Hän ei uskaltanut puhutella häntä eikä mennä lähemmäksi.
Vihdoin Vitiges nousi huoaten ylös.