Silloin väkevä tuulenpuuska tuli äkkiä mereltä etelän puolelta. — Se ajoi mustia pilvimöhkäleitä hurjaa vauhtia pohjoiseen päin.
Ne kokoontuivat paksuina ja uhkaavina kaupungin yläpuolelle.
Mutta niitä oli vielä runsaasti merelläkin kaakossa päin.
Sieltä oli noussut toinen, samanlainen pilviseinä, joka vähitellen oli yhtynyt edelliseen.
Koko taivas sekä maan että meren kohdalla oli mustien pilvien peitossa.
Hildebad meni viinin raukaisemana yövahtipaikalleen Honoriuksen portille.
"Vieläkö olet vahdissa, Fridugern", huusi hän nuorelle gootille.
"Eikä vielä ole satanut!
"Maa parka!
"Kyllä kai sillä on jano.