"Käy oikein säälikseni.
"Hyvää yötä."
Huoneissa oli sietämättömän tukahduttavaa, silla tuuli oli saapunut
Afrikan kuumilta hieta-aavikoilta.
Ihmiset tulivat taivaan uhkaavaa muotoa kauhistuen ulos taloistaan, kokoontuivat tiheisiin ryhmiin kaduille tai menivät joukottain basilikojen etupihoihin ja pylväskäytäviin.
Pyhän Apollinariksen basilikan portailla oli paljon väkeä.
Oli tullut aivan pimeä, vaikka oli vasta auringonlaskun aika.
Kuningatar Matasunta lepäsi makuuhuoneessaan vuoteella voimattomana ja kasvot kalman kalpeina.
Mutta hän ei nukkunut.
Silmät olivat auki ja hän tuijotti pimeään.
Hän ei ollut sanallakaan vastannut Aspan huolestuneisiin kysymyksiin ja lopuksi hän oli viitannut tämän menemään tiehensä.