Hänen ajatuksissaan pyörivät vain seuraavat sanat:
Vitiges — Rautgundis — Matasunta.
Matasunta — Rautgundis — Vitiges.
Kauan, kauan hän makasi siinä voimatta päästä erilleen näiden sanojen lakkaamattomasta kiertokulusta.
Silloin punainen, häikäisevä valo välähti äkkiä huoneeseen ja samassa silmänräpäyksessä räsähti hirmuinen ukkosenjyrinä, jollaista hän ei ollut koskaan ennen kuullut. Möyryten, ratisten, sähisten ja jyristen se pauhasi kaupungin päällä.
Palvelijattarien hätähuuto kuului hänen korviinsa. Hän nousi ylös.
Hän nousi vuoteelleen istumaan.
Aspa oli riisunut häneltä päällysvaatteet.
Hänellä oli yllään valkosilkkinen alusvaippa. Hän heitti komean tukkansa aaltoilevat kiharat hartioilleen ja rupesi kuuntelemaan.
Ei kuulunut risahdustakaan.