Kuningatar huusi niin.
"Kuolevaisetkin voivat joskus singahduttaa koston salaman."
Hän juoksi akkunan äärestä — huone tuli äkkiä pimeäksi.
"Kuningatar — hallitsijatar — missä olet — mihin katosit", huusi
Aspa.
Hän hapuili pitkin seiniä.
Mutta huone oli tyhjä ja Aspa huuteli turhaan emäntäänsä. — —
Kadulla hurskas kulkue aaltoili pyhän Apollinariksen basilikaan päin.
Ravennalaisia ja gootteja, lapsia ja vanhuksia ja varsinkin paljon naisia. Edellä kulki soihtuja kantavia poikia ja heidän jäljessään papit ristiinnaulitun kuvia ja lippuja kantaen.
Ja ukkosen pauhinaa ja myrskyn vinkunaa voimakkaampana kaikui vanha, juhlallinen, liikuttava laulu:
Dulce mihi cruciari, parva vis doloris est; malo mori quam foedari: major vis amoris est.