Toinen osa kuoroa vastasi siihen:
Parce, judex, contristatis parce peccatoribus, qui descendis parflammatis ultor jam in nubibus.
[Suloista minun on kitua
vähäinen on tuskan voima;
kernaammin kuolema kuin häväistys,
suurempi on rakkauden voima.
Säästä, tuomari, surevia, säästä syntisiä, sinä, joka tulet jo hehkuvissa pilvissä kostajana.]
Rukoilevien kulkue katosi kirkkoon.
Vilja-aittojen lähimmät vartijatkin yhtyivät saattoon.
Basilikan portailla aivan vastapäätä vilja-aittojen pääovea istui ruskeaan vaippaan puettu nainen. Ääneti ja pelottomana hän katseli luonnonvoimien raivoa kädet levollisesti sylissä eikä, kuten muilla, ristissä.
Mies, jolla oli rynnäkkökypärä päässään, seisoi hänen vieressään.
Muuan goottivaimo, joka riensi kirkkoon, tunsi hänet salaman valossa.
"Oletko taas täällä?