Mutta äkkiä — oi kauhistus! — hän hypähti ylös. Hänestä tuntui, että marmoriporras, jolla hän oli istunut, olikin ollut nukkuva eläin, joka äkkiä heräten nousi hiljaa, rupesi elämään — ja liikkui — voimakkaasti — vasemmalta oikealle.
Salama ja ukkonen ja myrsky taukosivat äkkiä.
Silloin kimeä huuto kuului vilja-aitoista.
Valo leimahti äkkiä ja katosi.
Mutta kadullakin istuva nainen päästi hiljaisen tuskanhuudon.
Sillä hän ei voinut enää epäillä: maa heilui hänen allaan.
Ensin hiljainen vavahdus ja sitten äkkiä pari kolme voimakasta sysäystä. Maa heilui aallontapaisesti vasemmalta oikealle.
Kaupungista alkoi kuulua joka taholta hätähuutoja.
Basilikan ovista ryntäsi kadulle rukoilevien kirkuva joukko.
Vielä sysäys.