"Tule jäljessäni kaikkien elossa olevien palkkasoturien kanssa?"
Salamoi ja jyrisi, kun prefekti riensi varustuksilleen, missä roomalaiset legioonalaiset ja loput isaurilaisia olivat aseissa.
Hän tarkasti miehiään. Niitä oli liian vähän kaupungin valtaamiseen.
Mutta hän tiesi, eitä Belisarius tulisi pian avuksi.
"Valoa, tulisoihtuja tänne", huusi hän mennen pikisoihtu vasemmassa kädessään legioonalaistensa rintaman eteen.
"Eteenpäin", komensi hän. "Miekat esille!"
Mutta ei yksikään liikahtanut.
Hämmästyksestä ja kauhusta äänettöminä kaikki katselivat, päälliköt, vieläpä Liciniuksetkin tuota pirullista miestä, joka luonnonvoimien raivonkin aikana ajatteli päämääräänsä ja näytti pitävän kauheita luonnonvoimiakin sen toteuttamiskeinoina.
"No, onko teidän toteltava minua vai ukkosta", huusi hän.
"Päällikkö", vastasi muuan sadanpäämies, "he rukoilevat.