"Ei, ei naurettava! Avomielinen ja suuri kuin sinun sielusi.
"Vain suuruus voi olla sinun arvoisesi, vain epätavallisuus.
"Sinä puhut pakosta ja pelosta. Vitiges, sinä erehdyt! — Ei tarvittu pakkoa! — Mielelläni —"
Ihmetellen oli Vitiges katsellut häntä koko ajan.
Nyt hän luuli vihdoinkin arvanneensa hänen tarkoituksensa.
"On kaunista ja suurta, Matasunta, että rakastat kansaasi niin tulisesti, että voit uhrata sen hyväksi vapautesi ilman pakkokeinoja.
"Usko minua! Minä pidän sitä suuressa arvossa enkä suinkaan laske uhriasi sen vuoksi alempiarvoiseksi. Olenhan minä tehnyt samalla tavalla. Vain goottien valtakunnan vuoksi tartuin käteesi. En rakasta sinua nyt enkä voi koskaan rakastaakaan."
Veri seisahtui Matasuntan suonissa.
Hän tuli kalpeaksi kuin marmoripatsas. Kädet vaipuivat hervottomina alas. Hän tuijotti kuninkaaseen suurin silmin.
"Sinä et rakasta minua. Sinä et voi rakastaa minua. Tähdet siis valehtelivat. Ei siis ole Jumalaa olemassa.