"Sano minulle: Enkö minä ole sama Matasunta, jota sinä kerran sanoit maailman kauneimmaksi naiseksi?"
Mutta kuningas päätti tehdä nopeasti lopun tästä mielenliikutuksesta, jota hän ei ymmärtänyt ja jonka syitä hän ei tahtonut ruveta arvaamaan.
"Niin, sinä olet Matasunta ja sinä ja'at kruununi, mutta et sydäntäni.
Sinä olet kuninkaan puoliso, mutta et Vitiges-raukan vaimo.
"Sillä minä olen iäksi antanut sydämeni ja elämäni toiselle.
"On olemassa sydän, vaimo, joka on minulta riistetty. Hänen omanaan sittenkin sydämeni pysyy ikuisesti.
"Rautgundis on vaimoni, uskollinen vaimoni elämässä ja kuolemassa."
"Haa", huusi Matasunta kuin kuumetaudin puistattamana ojentaen molemmat kätensä ylös, "ja sinä uskallat —"
Ääni petti hänet.
Mutta hänen silmistään leimusi kamala tuli hänen katsoessaan kuningasta.
"Sinä uskallat", huusi hän vielä kerran.