Goto nojasi poskeaan käteensä ja sanoi ääneen katsellen eteensä:
"En minä sitä arvaa.
"Sillä minut hän tietystikin ottaisi lähtiessään mukaansa.
"Emmehän me voi elää ilman toisiamme."
Hän nousi hiljaa huoahtaen ja lähti talon viereiselle niitylle katsomaan pellavaa, joka oli siellä valkenemassa.
Asuinhuoneessa vanha Iffa nousi avonaisen akkunan äärestä.
Hän oli kuullut nuorten puheet.
"Tämä ei käy enää laatuun", tuumi hän kynsien korvallistaan.
"Minulla ei ole ollut sydäntä erottaa noita lapsia toisistaan.
"Hehän ovat olleet lapsia!