"Olen aina odottanut hiukan.
"Nyt jo huomaan odottaneeni hiukan liian kauan.
"Sinä, Adalgot, saat lähteä täältä!"
Hän lähti tuvasta ja meni hitaasti pihan yli pajaan.
Poika oli uutterassa työssä.
Hän puhalsi kaikin voimin ahjossa olevia hehkuvia hiiliä ja pani sitten sinne nuolenpään tekeleet, saadakseen ne pehmeämmiksi ja siten helpommiksi muovailla.
Sitten hän otti ne pihdeillä ahjosta, pani alasimelle ja takoi ne taitavasti oikeanmuotoisiksi.
Hän nyökäytti päätään tervehdykseksi herkeämättä työstään.
Hän iski vasaralla niin ahkerasti, että säkenet lentelivät.
"No", ajatteli vanhus, "nyt hän ajattelee ainoastaan nuolia ja rautaa."