"Sinä laadit kaiken surulliseksi.
"Olen muuttanut lopun, jossa kerroit toivottomasta virtaan syöksymisestä, paljon iloisemmaksi ja toiveikkaammaksi."
"Onko runosi yhtä tosikin?"
"Mitäpä siitä, kunhan se vain on kaunis! Tosi! Onko vain se, mikä on surullista, totta?"
"Valitettavasti on."
"Eikö maailmassa ole ollenkaan iloa?"
"On, mutta se ei kestä kauan.
"Loppu on aina surullinen."
"Niin, mutta usein vasta hyvin myöhään.
"Eikö ole siis minkään arvoista se, mikä on alun ja lopun välillä?"