"On, joskus."
"No, kuule siis!
"Olen säilyttänyt alun samanlaisena kuin sinäkin, keskellä on surullista, mutta loppu on voitokas.
"Loppusi olen jättänyt pois.
"Sinun runossasi syöksyvät miehet toivottomina Ister-virtaan.
"Mutta minä olen pannut runooni vanhan asemestarimme Hildebrandin —"
"Jospa hän saisi Ravennan haltuunsa!"
"Ja suuren kuninkaamme Didrik berniläisen lapsena, pelastettuna perillisenä.
"Laulan koko runon rakkaalle kuninkaallemme ensi juhlassa.
"Mutta ota huomioon! Olen laatinut sen uudella runomitalla, jonka sinä olet opettanut minulle ja joka hivelee korvaa ja ilahduttaa sielua enemmän kuin vanha tavurunomitta, jolla sankarilaulumme ja sananlaskumme ovat laaditut.