"Herra", kuiskasi Adalgot, "kuka on tuo mies, jonka silmät ovat tuolla tavalla sisäänpainuneet?
"Onko hän munkki?"
"Sisäisesti kyllä, vaan ei ulkonaisesti."
"Noin nuorella miehellä on jo vanhuksen katse. Tiedätkö, kenen näköinen hän on?
"Hän muistuttaa luostarin käytävässä olevaa kultapohjaista kuvaa."
"Aivan oikein, hiljaista, surullista päätä tuolla, apostoli
Johannesta."
"Ennenkuin sain kirjeesi, olin jo päättänyt tulla tänne."
"Aioitko käydä minun luonani — Valerian luona?"
"En, Totila. Tulin tänne Cassiodoruksen tutkittavaksi ja sitten vihittäväksi munkiksi.
"Pyhä ja hurskas mies, joka on täyttänyt vuosisatamme ihmeillään, Benedictus Nursialainen on perustanut luostarin, joka vetää minua puoleensa."