"Julius! Sinä et saa tehdä sitä.
"Miksi ihmeessä kaikki läheisimpäni nyt pakenevat maailmaa.
"Valeria, sinä ja — Teja."
"En pakene ketään", vastasi viimemainittu, "en maailmaakaan".
"Miten sinä", jatkoi kuningas tarttuen ystävänsä käsivarteen ja vieden häntä luostariin päin, "olet saanut päähäsi tuollaisia itsemurhan ajatuksia nuoruutesi kukoistuksessa?
"Katso Valeriaa tuolla.
"Hän auttaa minua sinun käännyttämisessäsi.
"Jos olisit koskaan rakastanut, niin et kääntäisi selkääsi maailmalle."
Julius hymyili äänettömänä.
Hän tarttui levollisesti Valerian käteen ja meni hänen kanssansa luostarin ovelle, jossa Cassiodorus tuli heitä vastaan. —