Samassa tähti lähti lentoon taivaalta ja putosi äkkiä etelään päin.
"Hän kutsuu minua! Tuonne etelään", virkkoi Gotho vavisten.
"Seuraisin niin mielelläni häntä."
Hän rupesi kiirehtimään lampaittensa kulkua, vei ne talliin ja meni suureen yksinäiseen huoneeseen talon alakertaan.
Silloin hän tapasi isoisänsä Iffan makaamassa kivilavitsalla tulisijan vieressä, jalat kahden suuren karhunnahan peitossa.
Hän näytti entistään kalpeammalta ja vanhemmalta.
"Istuudu tähän viereeni, Gotho", sanoi hän, "ja juo! Tässä on maidon ja hunajan sekoitusta. Kuuntele, mitä minulla on sanomista. Nyt on tullut se hetki, josta olen sinulle jo monesti puhunut.
"Meidän täytyy erota. Minä lähden kotiin.
"Vanhat väsyneet silmäni erottavat vain epäselvästi kauniit kasvosi.
"Ja polveni pettivät, kun eilen vielä itse yritin lähteä lähteelle vettä noutamaan.