"Ei, tänään en tarvitse koturneja", vastasi Justinianus lähtien huoneesta.
Keisari meni jalopeuraportaiden yli — nämä olivat saaneet nimensä kahdestakymmenestäneljästä suuresta marmorijalopeurasta, jotka Belisarius oli tuonut Kartagosta ja jotka olivat asetetut parittain portaiden molemmille puolille — alemmassa kerroksessa olevaan palatsin suureen neuvottelusaliin, 'Jerusalemin saliin'.
Sali taas oli saanut nimensä porfyyripatsaista, onyxmaljoista, kultapöydistä ja lukemattomista kulta-astioista, joita oli asetettu seinille ja lyhyitten patsasten päälle ja jotka olivat muinoin olleet Jerusalemin temppelissä.
Titus oli valloitettuaan kaupungin tuonut nämä aarteet Roomaan.
Roomasta merikuningas Geiserik oli vienyt vandaalien lohikäärmelaivoilla nämä aarteet sekä keisarinna Eudoxian pääkaupunkiinsa Kartagoon.
Ja viimeksi Belisarius oli tuonut ne Afrikasta Itä-Rooman keisarille. \
Salin kupukatto oli tehty taivaankantta jäljitellen kallisarvoisista sinisistä puolijalokivistä. Paitsi aurinkoa, kuuta, Jumalan silmää, karitsaa, kalaa, lintua, palmua, viiniköynnöstä, yksisarvista ja muita kristillisyyden vertauskuvia oli kattoon mosaiikkina kudottu kullasta koko linnunrata lukemattomine tähtineen.
Kuvun kustannukset laskettiin nousevan yhtä suureen summaan kuin koko valtakunnan maavero neljänkymmenenviiden vuoden aikana.
Vastapäätä kolmen kaaren muodostamaa oviaukkoa, jonka verhot kätkivät — se oli ainoa ovi koko salissa, — ja jonka ulkopuolella oli vartioimassa kolminkertainen rivi keisarillisia henkivartioita — 'kultakilpiä' — puolipyöreän salin perällä sijaitsi valtaistuin ja siitä vasemmalle hiukan matalampi keisarinnan valtaistuin.
Kun Justinianus saapui saliin suuren palvelijajoukon saattamana, heittäytyivät kaikki läsnäolijat — vaikka he olivatkin valtakunnan arvokkaimpia henkilöitä — kasvoilleen maahan.