"Kauas Tiberin rannoilta on karkoitettu Belisarius-sankari. Cethegus ei ole enää Rooman, vaan Manalan prefekti.
"Mistä lehdistä on kuningas Totilalle seppele tehtävä? Hänen rinnallaan
Valeria loistaa ruusuisena.
"Rauhaa ja oikeutta hänen miekkansa ja kilpensä suojelee. Oliivi, anna lempeät lehtesi rauhanruhtinaalle.
"Kuka johti peloittavaa kostosotaa Bysanttiin saakka? Tule, laakeri, voitonyrtti, tule seppeleeseeni.
"Mutta hänen voitokas voimansa ei kasvanut Rooman mailla.
Germanialainen tammi siksi palkitkoon hänen sankaruutensa.
"Kuulkaa, kaikki kansat, lähellä ja kaukana, kuule Bysanttikin.
Goottikuningas Totila hallitsee Kapitoliumillä."
Äänekkäät hyvä-huudot palkitsivat laulajaa. Sillä välin saapui morsiusparin eteen roomalaispoika ja goottityttö, kummallakin ruusuista, oliivista, laakerista ja tammesta sidottu seppele käsissään. Polvistuen he ojensivat seppeleensä.
"Meidänkin laulajamme osaavat kauniita sanoja, Valeria", sanoi Totila hymyillen. "Sitä paitsi on heissä voimaa ja uskollisuutta. Hengestäni saan kiittää tätä laulajaa."
Hän laski kätensä Adalgotin pään päälle.
"Armottomasti hän löi maamiestäsi Pisoa, virkaveljeään Apollon palveluksessa, taitavasti runoileville sormille rangaistukseksi siitä, että nuo sormet olivat kai kirjoittaneet Valerialleni monta runoa ja sama käsi yritti heittää tappavan raudan minua kohden."