"Yhtä olisin tahtonut kuulla vielä mieluummin kuin riemulauluasi", sanoi Teja hiljaa Adalgotille.
"Mitä, opettajani?"
"Prefektin kuolinhuutoa. Valitettavasti lähetit hänet Manalaan vain laulussa."
Goottisoturit huusivat Adalgotin luokseen ja pidättivät häntä kauan, sillä Totilan taistelutoverit osasivat antaa arvon tälle laululle.
Herttua Guntaris syleili ja suuteli häntä ja sanoi vieden hänet syrjään;
"Nuori sankarini.
"Omituinen yhdennäköisyys!
"Joka kerta kun näen sinut, huudahdan: Alarik!"
"Sehän on sotahuutoni", vastasi Adalgot.
Yhdessä he hävisivät väkijoukkoon.