"Niin, Adalgot on hänen nimensä."
Samassa tämä riensi kuultuaan nimeään huudettavan portaita ylös.
"Gotoni", huusi hän riemuiten.
He syleilivät toisiaan.
"Nuo kuuluvat yhteen", sanoi herttua Guntaris, joka oli seurannut nuorukaista.
"Kuten aamurusko ja aamuaurinko", sanoi Teja.
"Mutta salli minun nyt täyttää tehtäväni", virkkoi tyttö irroittautuen toisen syleilystä, "kuolevan isoisän käsky.
"Tässä, herra kuningas, ota tämä käärö ja lue se.
"Siinä on Adalgotin ja Goton kohtalo; menneisyys ja tulevaisuus, sanoi isoisä."