"Tervetuloa Tiberin rannoille, Thulemaan serkut", sanoi Totila.
Ruhtinaspari istuutui nopeasti hankituille tuoleille kuninkaan pöydän ääreen, ja heidän seuralaisensa asettuivat viereiseen pöytään. Adalgot kaatoi jäähdytettyä viiniä korkeista rivallisista ruukuista.
Kuningas Harald joi ja katseli sitten ihmeissään ympärilleen.
"Asatorin nimessä", huudahti hän sitten, "täällä on kaunista".
"Tällaiseksi olen kuvitellut Valhallaa", virkkoi hänen seuralaisensa.
Gootit ja pohjoismaalaiset tuskin ymmärsivät toistensa puhetta.
"Jos sinua miellyttää täällä olo, veljeni", sanoi Totila hitaasti, "niin viivy vaikka kuinka kauan luonani puolisoinesi".
"Ha, ha, haa, roomalaiskuningas", nauroi jättiläisnainen ja heitti päätään taakse päin niin, että punaiset hiukset välähtelivät.
Haukka lensi kirkuen kolmesti hänen päänsä ympäri ja palasi sitten paikalleen.
"Ei ole vielä tullut miestä, joka olisi voittanut Haraldan käden ja sydämen. Vain veljeni Harald taivuttaa käteni, hyppää korkeammalle ja heittää keihästä pitemmälle kuin minä."