"En huomenna haluaisi olla longobardi", tuumi korsikalainen.
"Pitkäparroilla taitaa olla vain hiukan iloa huomispäivästä", ilkkui
Adalgot.
"Ei yksikään armenialainen pääse elävänä käsistämme", sanoi Markja.
"Niin, jos suunnitelma onnistuu", sanoi Teja. "Te, Hildebrand ja Teja — heti kun näette Narseksen jalkaväen lähtevän liikkeelle Helvillumista Capraeta kohti — antakaa lähinnä keskustaa olevien joukko-osienne siirtyä Capraeta kohti. Jättäkää sivustoille vain tarpeelliset vartijat. Täten voitte auttaa taistelun ratkaisua keskustassa.
"Sitten käännymme molempia sivustoja vastaan ja ne voi helposti erottaa toisistaan, sillä niillä ei ole muuta tukipaikkaa kuin Helvillum. Heidän suuri lukumääränsä on vain haitaksi heille näissä ahtaissa solissa, kun me hyökkäämme heidän kimppuunsa sivulta päin Helvillumista käsin."
Hildebrand-vanhus pudisti kuninkaan kättä.
"Sinä olet Odinin lemmikki", kuiskasi hän Totilan korvaan.
"Sepä paha", vastasi kuningas hymyillen, niinikään hiljaa, "sillä sinä tiedät, että Odinin lahjoittama keihäs lopuksi pettää ja voitonjumala ottaa lemmikkinsä Valhallaan. — Hyvästi nyt, sankarini."
Kun päälliköt olivat lähteneet teltasta, seisoi korsikalainen vielä ovella.
"Yhtä suosionosoitusta pyydän vielä sinulta, kuningas", sanoi hän.