"Kun olen huomenna taistellut puolestasi ja sinulle voiton hankkinut, lähden merelle — enkä enää koskaan palaa Italiaan.
"Salli minun ottaa häneltä sitä ennen jäähyväiset. Viimeisen kerran tahdon vielä painaa hänen kuvansa sydämeeni."
Kuningas rypisti otsaansa.
"Mitä se hyödyttäisi? Sinä vain kiusaisit häntä ja itseäsi."
"Se tekisi minut onnelliseksi.
"Ja sinä — oletko sinä liian kateellinen vai pelkäätkö kenties näyttää omaasi. Oletko sinä mustasukkainen, goottien kuningas?"
"Furius", huudahti kuningas loukkaantuneena ja sisimmässään kiukustuneena koko korsikalaiseen. "Mene, etsi hänet käsiisi, niin saat huomata, miten erilainen hän on kuin sinä."
KAHDESKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
Melkein samaan aikaan kuin goottien sotaneuvosto teki tärkeän päätöksensä, Narses, jolla näinä päivinä oli taas ollut pahoja kaatumataudin kohtauksia, kannatti itsensä avonaisessa kantotuolissaan Helvillumin luona sijaitsevasta teltastaan eräälle kukkulalle rintaman keskustan edustalle.
Täältä oli vapaa näköala koko lakeudelle, jota nykyjään sanotaan Gualdo
Tadinoksi.