Neitonen laskeutui marmoriportaita ja aikoi mennä sisään sypressien ja muurin välissä olevaa kapeaa polkua pitkin.
Samassa tulija, joka oli tuntenut hänen valkopukuisen vartalonsa, astui äkkiä hänen eteensä.
Häntä itseään tuskin voi tuntea, sillä hän oli pimeän puolella.
Tulija oli korsikalainen.
Valeria pelästyi.
Hän tunsi tämän miehen intohimoisen luonteen ja oli aina häntä pelännyt.
"Sinäkö täällä, Furius Ahalla? Mikä sinut tuo näiden muurien sisälle?"
Vieras oli hetken vaiti.
Hän hengitti syvään ja näytti itsekseen taistellen etsivän sanoja.
Vähitellen kuu oli noussut ja loi jo valoaan luostarin muurien yli.