"Tuhoaako minuun liittynyt, salaperäinen kirous ystävänikin, joka on yhdistänyt kohtalonsa minun kohtalooni?
"Voinko vapauttaa hänet, jos luovun hänestä?
"Saako hänkin kärsiä sen vuoksi, ettemme ole täyttäneet lupausta?
"Ah, taivas pysyy kuurona huolestuneen ihmissydämen kysymyksille.
"Se avautuu vain rangaistakseen. Sen peloittava puhe on jyrinä ja sen tuhoava selvitys on salama.
"Oletko sinä, ristin ankara jumala, leppynyt?
"Vai vaaditko välttämättömästi sinulle luvatun sielun?"
Näistä unelmista ja mietteistä herättivät hänet — oli tullut jo aivan pimeä eikä juuri nouseva kuu vielä valaissut korkeiden muurien ympäröimää puutarhaa — miehen nopeat askeleet, jotka lähestyivät puutarhasta päin.
Puutarhan käytävien hiekka ratisi hänen jalkojensa alla.
Totila se ei ollut.