"Laske minut ohitsesi."
"Pelkäätkö sinä, vestaali?"
Hän astui askeleen lähemmä.
Valeria katseli häntä ylväästi.
Katseesta kuvastui halveksimista.
"Sinuako? En koskaan."
"Silloin olet liian rohkea, Valeria, sillä sinulla on syytä pelätä.
"Jos sinä tuntisit tulen, joka on vuosikausia polttanut suonissani, tietäisit öitteni kamalat tuskat, niin sinä vapisisit.
"Haa, vaikka et voisi minua rakastaakaan, niin minulle tuottaisi nautintoa, kun näkisin sinun vapisevan kuten äsken, kun minä juuri sain sinut vapisemaan."
"Vaikene", huudahti Valeria ja yritti tunkeutua hänen ohitsensa.