Mutta korsikalainen astui aivan hänen eteensä ja tarttui hänen vaippaansa voiden tuskin enää hillitä itseään.
"Ei, minä en tahdo vaieta", sähisi hän.
"Sinä saat ainakin tietää sen ja tuntea sen jälkeenkin päin polttavan suonissasi niin kauan kuin elät.
"Tunnen jo kauhistuksen pelon hyytävän ylpeitä jäseniäsi.
"En tahdo lyhentää itseltäni iloa nähdä sinun vapisevan.
"Haa, miten värisisitkään näillä käsivarsilla, miten sinun ylpeä vartalosi sulaisikaan kuumasta henkäyksestäni —
"Miten sinä —"
Hän tarttui Valerian olkapäihin.
"Apua, valoa, apua", huusi Valeria.
Luostarin ovi aukenikin ja mies soihtu kädessä riensi sieltä.