Se oli mestarillisesti tehty, vaikkakin ilman koristeita — ei edes kypärätöyhtöä ollut. Silmikko oli tarkasti suljettava. Varuste oli kokonaan tummansinistä terästä.
"Kuka loihtutaitoinen seppä on takonut tämän ihmevarusteen", kysyi
Totila hämmästyneenä.
"Minä", vastasi Teja.
"Sinähän tiedät, että minulla on lapsesta saakka ollut taipumusta taidetaontaan. Ja minä olen — minähän nukun yleensä hyvin vähän — tehnyt nämä suomukset sinua varten. Sinun on pantava se huomenna yllesi."
"Otan sen ylleni vasta hautajaisiin", sanoi Totila hymyillen.
"Hautajaissaattoon tuo on omiaan.
"Mutta huomenna, Teja, lähden taisteluun täydessä kuninkaan puvussa.
"Italia ei saa sanoa: hänen kuninkaansa ja sulhasensa piilottautui kunniapäivänään.
"Ei. Se, joka huomenna etsii goottien kuningasta, löytää hänet helposti."
"Tuota olen pelännyt", huokasi Teja. "Anna minun ainakin taistella huomenna vieressäsi. Vapauta minut oikean sivustan päällikkyydestä."