MEHILÄINEN.
W. 1839. Kesäkuulta.
"Suru Runot"
"Herran Kirkkoherran Iin pitäjässä, Herran Hendrik Suntin Kuoleman ylitse, joka tapahtui 30 päivänä Heinäkuussa vuonna 1797; kirjoitettu Kellossa 12 päivanä Elokuussa."
(Lisää Toukokuun osaan.)
Näin on kutsunut Jumala, Kirkkoherran kiirehtinyt: "Tule nyt lepotupahan, Ilon rauhan nautintohon, Rauhan kansan kaupunkihin, 125 Nyt on aika aivottuna, Määräpäivä päätettynä, Koska terveys meneypi, Woima kerran kehnoneepi, Ett' on ruumis runneltuna, 130 Wiran reisuissa revitty, Lapin kylmissä' kylissä, Waivan maassa matkustaissa, Monen tuiskun tuntemassa, Monen myrskyn myrnehissä, 135 Niin nyt sielun sen eestä Siirrän taivahan talohon. Suuren tuskan tuntematta, Tauin kiintiän kivutta."
Sillon kuolema kovilla 140 Kerran koski kourillansa, Luojalta luvan kysynyt, Wallan saanut vanhemmilta, Nopiasti poies nouti Surun lakson laitumelta, 145 Teki matkankulkevalle Parahimman palvelluksen.
Waan jos hoitajat hopulla Kuolemalla kutsutahan, Meiltä lentävät lepohon, 150 Esimiehet ennättävät; Niin ei tarves lesken huolla, Surun alla surkastua; Lupaus luja Jumalan Warsin vahvana pysypi: 155 Että lesket leivän saavat, Lapset rakkahat ravinnon, Waikka kuohupi meressä Aalto vahva vallinlainen, Toinen työntypi jälessä, 160 Kolmas koko kuohun tuopi. Niin on ihmisten elämä Täällä kyynelten kylässä; Koska vaiva vastustapi, Kova onni kohtajapi, 165 Ei se yksinään yritä, Kule ilman kumpanitta. Waikka voipi voimallisen Eeskatsomus enämpi, Joka aallot ankarimmat 170 Asettapi armollansa, Ompi orvoilla isänä, Lepy lesken hoitajaksi, Hyvin kaikille tekepi, Hyvin kaikki katselepi. 175
Jälkimaine. Edellinen runo on (k. v. 8) tehty Kellon kylässä Iin pitäjässä, ensimmäinen Oulun kaupungista pohjaiseen päin. Tekiän nimeä emme tunne, muuten todistaa itse runo hänen talonpoikaisesta säädystä olleen.
Lauluja