Maininnenko mainiosta, Kuin oil kuulu Kuopiossa Opilta, opetuksilta, Sanoiltasa, saarnoiltasa, Harras koulunhaltiana, Opettaja oivallinen, Oivallinen, onnellinen, Uros uuras uupumaton, Eillen muista muisteltava. Kaupungissa kappalaissa Wiran toimitti toella. Sävyllinen säävyissäsä, Sotapappina sovelias. Rakastettu rahvaalta, Jalomiesi jalkaväiltä, Savon sotasankareilta; Muistan muotoja ihanan, Suusa, silmäsä suloiset, Leppeen, lämpymän syvämmen.
Kesalaksiat kehuuvat Näyttäin siintäsioasa; Kerskaavat Kesalahella Walveutuneesa valollen, Karjalassa kasvaneesa, Waloksi, valaistukseksi, Kaunistukseks Karjalallen, Ilomantsillen iloksi, Hiippakunnan kunniaksi.
Kuin oil tarkka taioltasa, Oliit tarkatkin tapasa, Peri puhtaat puheesa; Waati toisiltai totuutta. Hän oil julma juomareillen, Wainoi väärin vannojija, Warsin vaarti varkaita, Wallattomia vakuutti, Sanapattoja paneli, Torui toenpuutokselta, Ylenkahto ylpeitä. Kyseli kylänluvuissa, Tiijusti joka tilassa, Kellä käytös keskuuessa Kävi käskyin Jumalan. Seurais seuramme tapoja, Lakiamme, laatujamme, Niitä kiitti kinkereissä, Piti parvessa paraassa, Antoi arvoa enemmän.
Esivalloista esinnä Wiisas maanki viljelijä Esimerkit ensimmäiset Antoi kaikissa avuissa, Yllytti, ylösvalasi Kansaveljii Karjalassa. Waarin otti vaivaisista, Köyhät ruokki kyökistäsä. Huonot holhoi huoneinsa, Otti orvot suojiinsa, Avun leskillen levitti, Puolti syyttömät poletut. Hyvä turva tuttavillen, Aina auttoi ystäviisä, Auttoi avun ansanneita. Otoissasa oivamiesi Ehti vuonna vuotuisesa, Yhä vilppeyttä vihaava. Otti otot täyvelliset, Saatavat joka savulta; Missä talot miehelliset, Kussa koit kohtalaiset, Ei ne päässyt pitkän päällen, Niitä jättännä jälellen. Waan jos vanhat vaivaloiset, Lesket leivän hankkijoina, Lapsilauma saattamaton, Antoi restit anteiksi, Kuittikirjan kuittaili. Avittain avuttomia Antoi evääksi eloa, Wielä viili leipäkyörän, Pani paistia palaisen, Myöski rokkia ropeen.
Sure Suomi suurta miestä, Ilomantsiat isäänne, Suku suuresti sureevi; Toiset itkeevät isääsi, Elämäns' esikuvoa, Puolisoo poloinen leski Tukeasa, turvoasa, Kunnon kansakumpania. Kansa kaikki Karjalassa Mainioa mainihtoovat, Murehella muisteloovat, Surusuulla toimittaavat, Saneleevat vuossatoja, Tuhansia tunnustaavat, Arvoasa, ansioosa Kaihoavat kallaspäätä; Itkevätpä Ingerissä, Wielä hallatsee Wirokin.
J. F. L[agervall].
Lauluja
1.
Onneton olen minä oltuani, Onneton tähän kylään tultuani.
Onnettomaksi olen minä luotu, Eik' ole minulle ilopäivää suotu.