Kysyn vielä viimeiseksi, Kuinkasta ovat sinulla 155 Aina kanssasi asiat Wiinanmyyjä vietteliä! Etkö tunne tunnossasi Synniksi sitä tekoa, Kun aina ajallisia 160 Himomielellä halajat, Tavarata tarkottelet Kirottua, katoavata? Saatatko nämät sanoa Siunatuiksi sillingeiksi, 165 Jotka nyt tilassa tässä Olet kurja ottanunna, Saanut sarkoilla pahoilla? Nämät markat mahtanepi, Pahoin sillingit sinulle, 170 Tuoa päälle penninkisi Kirouksen katkerasti. Näillä raukoilla rahoilla Myyt sä oikian osasi Saatanalle saalihiksi; 175 Tuhlaat tavalla tällä Avarimmat armohetket, Saastutat pyhimmän paikan Synnin kanssa kauhiasti, Sillä Siionin häväset, 180 Aivan parjoat pahasti. Aina täällä jo ajassa Kaiken onnesi kaotat, Siirrät kauas siunauksen, Ijankaikkisen ilosi. 185
Heitä poies herjat kaupat, Hylkeä hyvällä mielen Poies rakkaus rahanki; Muista aina mielessäsi, Mitä Mooses muistutteli, 190 Sekä ilmoitti Esaias, Jutteli Jumalan miehet Herran hengeltä hyvältä: "Kuhun kaiken ilman alla Saatan muistoni minäki, 195 Siin' olen minä samassa Aina kanssanne asuva; Sihen saatan suosioni Siinä siunoan sinua." Wielä itseki Isäntä, 200 Warasi Wapahtajamme Juutalaisia jalosti Jerusalmissa samassa. "Niin on kerta kirjoitettu: Minun on oma oleva 205 Tämä huone hengellinen; Pitäis olla oikeutta Runsahin rukoushuone, Waan te teettä temppelini Kaupallanne kauhiasti, 210 Teettä petojen pesäksi, Asunpaikaksi pahinten, Ryöväritten roukkioksi."
Ei siis pitäisi pilata, Eikä syöstä synnin alle 215 Sitä paikkoa parasta, Herran huonetta hyvimmän. Siitä työstä tyhmimmästä Paljo saarnaavat papitki, Oikiat opettajamme, 220 Siitä esti Esivalta, Kielsi armas Keisarimme, Jalon neuosta Jumalan, Paljo sakkoa panevi Juomisesta juhlapäivän, 225 Kaksi viinan kaupinnasta.
Juhlapäivinä jaloina Etsi sielusi etua; Niinkun kaste kaunihisti Aamulla alas tulepi, 230 Keot kaikki kastelepi, Wihannoiksi virvoittapi, Niin on suurra sunnuntaina, Aina juhlina jaloina, Herra armon antavainen, 235 Siunauksen Siionissa, Waipunehet virvoittava, Wielä särjetyt syämet. Mielet murehen alaset, Ilon kanssa kaunistava, 240 Jos ei itse estettäisi Synnin suurella sumulla Armon töitä alkavia. Juhlapäivinä jaloina Etsi sielusi etua; 245 Sitten toisessa tilassa Ole aina arkioina Elatustas' etsiväinen; Saatpa oikian osasi, Siviämmän siunauksen, 250 Aina Herralta hyvältä, Joka soisi Suomessaki Siiviäksi Siioninsa.
Jälkimaine. Tämä runo on talonpoika Benjami Seppäsen tekemä Kiannalta, saman miehen, jolta jo ennen on yksi runo präntätty tässä kirjassa (k. Lokakuulta v. 1837, Pohjanmaan surkeudesta ). Waikk' ei kyllä Kiannalla niin kaupita'kaan pyhäpäivinä viinaa kirkon luona, ettei pahemmin kaupittaisi monella muulla kirkolla, niin tapahtui kuitenki mennä vuonna, että muutamata talonpoikaa semmoisesta kaupasta sakotettiin. Siitä lie Seppänen tullut kehoitetuksi tämän runonsa laittamaan, jonka ainaki luulisimma vaikuttavan enemmin, kun minkään muun sakon viinanmyöjän tykönä, joskohta ei ketänä erittäin nimitetä'kään. Muutamia paikkoja olemma jättäneet pois, erittäinki semmoisia paikkoja, joissa kertomalla sanottiin, mitä toisilla sanoilla jo ennen oli sanottu. On myös runolla pituutta ilmanki niitä.
Huolikaihos Karjalassa, Kalevalan kankahilla.
Mikä pouke Borgoassa, Melu merikaupungissa, Suru Suomen rannikoilla? Koskenkylä kyynäleissä, Huoli Piispan huonehissa. Mikä vaiva ja valitus, Mikä mielet painostanna? Huolenhuuvot kuulumiset, Kaikki kasvot kastuneina, Murhe muovot muuttanunna.
Suuri aine on surulle, Syy on huolelle, hopulle, Kuin on kuollunna, kaonnut, Kaunis miesi kaatununna; Pappein parvesta parain, Paras Herranpaimenista, Hurskain hurskasten seasta. Kova kuolema kohannut, Hyvätahtosen tavannut, Hyväsuovan suoristanut; Muoto muuttunna ihana, Kasvo kaunis kalvettunna.
Hälytään Hämeenmaassa, Huolentuska on Turussa, Suru suurempi Savossa, Kaihos kauhein Karjalassa, Kuin on kallis kaatununna, Waipununna mies vakainen, MOLANDERI moinen miesi, Moinen herra hengellinen.
Tokko tohin, tokko toivon Saneksella, saattanenko Mahillesa mainihella, Hyvät avut, ansiosa, Tuska suuni tukkeaapi, Itku silmäni sitoopi, Pakko palauttaa syvämmen, Suru salpoaa sanani, Huoli äänen ällistääpi.