Kreivi ei peräytynyt askeltakaan.
— Tekö, teillä on kylläksi ajattelemista omassa itsessänne, vastasi hän ylenkatseellisella ja pistävällä äänellä.
Miehet, joita niin perin vastakkaiset tunteet kiihottivat, seisoivat hetken vastatusten liikkumattomina, tähystellen toisiaan kuin hyökkäykseen valmiit viholliset.
— Pelästynyt Mical pistäytyi kuin ankerias heidän väliinsä.
— Herra kreivi, sanoi hän imelällä äänellä, on jo myöhäistä, ja jos vielä hetkeäkään viivytte, niin ette enään saa ketään pappia messuanne toimittamaan.
Herra de Castagnerte ei voinut olla olkapäitään kohottamatta.
Hän läksi ulos.
— No miten kävi? kysyi apotti Lavernède, nähdessään hänen vihdoinkin palaavan sakastiaan.
— Rakas ystäväni, vastasi kreivi hengästyneenä, pyhä Paavali puhuu ristin kiihkosta, mutta minä olen nähnyt hiipan kiihkon.
— Herra Capdepont?…