Vihdoin kohotti Garth päänsä. "Ainiaan, ainiaan yhdessä?" sanoi hän.
"Voi, sehän on jo ikuista valoa!"
* * * * *
Kun Simpson tehtävänsä tärkeydestä aivan kalpeana avasi kirjaston oven ja ilmoitti: "Hänen armonsa Meldrumin herttuatar", istui Jane pianon ääressä hiljaa soitellen haaveellisia säveleitä, ja sorea iltapukuinen nuori mies nousi ja kiiruhti tervehtimään vierastaan, lausuen hänet sydämellisesti tervetulleeksi.
Herttuatar joko ei nähnyt tai ei ollut näkevinään opastavaa rihmaa. Hän tarttui Garthin ojennettuun käteen ja puristi sitä lämpimästi molemmin käsin.
"Taivas varjelkoon, rakas Dal! Kuinka te minut ällistytätte! Luulin teidän olevan sokean! Ja täällä te vaeltelette ihan ilman muuta aivan kuin entinen kaunis Garth ainakin!"
"Rakastettava herttuatar", sanoi Garth ja kumartui suutelemaan vanhoja ystävällisiä käsiä, jotka yhä pitelivät hänen kättänsä, "surukseni minun täytyy sanoa, etten voi nähdä teitä. Mutta tänään en paljon huomaa sokeuttani, sillä pimeyttäni valaisee nyt sanoin kuvaamaton ilo."
"Oho! Vai sieltä se tuuli nyt puhaltaa! No, kenen te sitten aiotte naida? Sairaanhoitajattarenneko — otaksun, että hän on sangen kunnioitettava nuori nainen ja omaa mitä parhaimmat suositukset, tietysti — vai tuon Jane heilakanko, joka ilman vähintäkään omantunnonvaivaa komentaa täti parkansa valtakunnan toisesta päästä toiseen vain sen tähden, että näin on hänelle itselleen mukavinta."
Jane tuli pianon luota ja pisti kätensä rakastettunsa käsikoukkuun.
"Rakas Gina täti", sanoi hän, "mielellännehän te tulitte, sen tiedätte itsekin, sillä te pidätte kaikesta, missä vain on jotakin salaperäistä, ja olette iloinen, jos sopivana hetkenä voitte ruveta vanhaksi, herttaiseksi 'Deus-ex-machinaksi'. Ja Garth taas aikoo naida molemmat; sillä he rakastavat molemmat häntä aivan liian paljon voidakseen erota hänestä, ja hänenkin näyttää olevan vaikea luopua niin toisesta kuin toisestakin."
Herttuatar katseli molempia onnesta säteileviä kasvoja; toisen olivat sokeat, toisen iloiset, ylpeät silmät näkivät kahdenkin edestä, ja hänen omansa täyttyivät kyynelistä.