Sitten tehtiin Janelle sama tärkeä kysymys. Kirkko tuntui suopeasti tahtovan muistuttaa hänelle, että hän otti sokean ja siis myös kaiken, mitä sokeus tuo myötänsä.
Jane sanoi: "Tahdon"; ja syvä, hellä ääni oli sama, joka oli laulanut
"Rukousnauhan".
Kun Jane oli vastannut, nosti Garth käden, jota piteli, ja suuteli sitä kunnioittavasti.
Tämä ei käsikirjan mukaan kuulunut toimitukseen ja näytti kovin hämmennyttävän pappia. Hän kohotti äkkiä päätään ja kysyi: "Kuka luovuttaa tämän naisen tämän miehen aviovaimoksi?" Ja kun ei tullut vastausta, toisti hän kysymyksen tuiman kuuluvasti, katsoen tutkivasti ympäri kirkon, aina perimmäistä nurkkaa myöten.
Silloin selvisi herttuattarelle, joka jo oli pitkästynyt koko menoon, että nyt oli tullut hänen vuoronsa, ja hän innostui. Mahdikkaana hän lähti penkistään ja asteli verkkaan kuorin portaiden luo.
"Hyvä mies", sanoi hän, "minä luovutan sisarentyttäreni ja olen, niin haitallista kuin se minulle olikin, ihan paki paraastaan tullut sitä varten tänne teidän pohjoiseenne. No, nyt voitte jatkaa! Mikähän tästä sitten seuraa minun tehtäväkseni!"
Tohtori Rob päästi naurunpurskahduksen. Herttuatar nosti lornjettinsa ja silmäili häntä.
Margery etsi turhaan herttuattaren vastausta kirjastaan. Sitä ei näyttänyt olevan siinä.
Flower katsoi hätääntyneenä tohtoriin. Mutta tohtori tutki kovin hartaana kuorin katossa olevaa reikäkuviota eikä niin muodoin näyttänyt huomanneenkaan Flowerin sanatonta kysymystä.
Ainoat, jotka eivät lainkaan huomanneet mitään erikoista vihkitoimituksessa, näyttivät olevan sulhanen ja morsian. He ottivat toisensa "Jumalan ja tämän kristillisen seurakunnan läsnäollessa." He ajattelivat ainoastaan toinen toistansa seisoessaan rinnatusten Jumalan kasvojen edessä, eivätkä vähääkään tarkanneet, miten "tämä kristillinen seurakunta" käyttäytyi. "Ihmiset käyttäytyivät aina vihkiäisissä niin kummallisesti", oli Jane sanonut Garthille, "eivätkä meidän vihkiäisemme suinkaan tee poikkeusta."