Jane hymyili ajatellessaan, miten Garth heittäisi päätänsä taaksepäin ja purskahtaisi nauramaan, jos hän kertoisi tämän keskustelun. Lady Inglebyn mietteet musiikkiasioista huvittivat aina hänen ystäviään.
He ajoivat hauskan, muratinpeittoisen kirkon ohi ja kääntyivät puolen minuutin kuluttua veräjältä puistoon. Myra näki Janen vilkaisevan veräjänpylvääseen, johon he olivat ajamaisillaan kiinni, ja nauroi. "Ei hätää mitään", sanoi hän ja antoi mennä aika vauhtia pitkin lehmuskujaa, "niin sanoin rakkaalle äidillenikin, kun hän vihoissaan torui minua eräänä päivänä muka 'jumalattomasta' ajamisesta. Tiedähän, Jane, äiti on tullut oikein sydämelliseksi viime aikoina. Aikaa myöten, kun minä olen seitsemänkymmenen ja hän on yhdeksänkymmenenkahdeksan, minä luulen, että hän vielä melkein rakastaa minua. Nyt ollaan perillä. Huomaa meidän Lawson. Hän on uusi ja oikein mukava mies. Hän laulaa hyvin, soittaa hieman hanuria ja opettaa pyhäkoulussa ja puhuu vallan erinomaisesti raittiuskokouksissa. Hän on ihastunut nurmikon leikkaamiseen, ja kamarineitsyeni kertoi, että hän opettelee hänen johdollansa ranskaa. Mutta hovimestariksi hänestä ei ole, se onkin ainoa asia, mihin hän ei näy pystyvän. Se on vallan onnetonta, sillä minä pidän hänestä niin paljon, etten voi erottaa häntä. Michael sanoo, että minulla on ihan onneton tapa: minä pidän palvelijoista ja innostan heitä tekemään sitä, mitä tekevät, mielikseen ja siis myöskin hyvin sen sijaan, että he tekisivät sitä, mitä varten heidät on pestattu. Minä luulen, että niin onkin, mutta minä haluan nähdä huonekuntani onnellisena."
He astuivat ajoneuvoista, ja Myra meni niin vennosti eteishuoneeseen, ettei kukaan olisi aavistanut hänen vallan taitavasti itse ohjanneen ponejansa, vaan pikemminkin istuneen mukavasti vaunuissa. Jane tarkasti uteliaana palvelijaa, joka tuli vastaanottamaan ja auttoi heitä näppärästi. Ei hän nyt juuri ollut hovimestarin näköinen, eikä Jane voinut kuvitella hänen soittavan hanuria eikä pitävän puhetta raittiuskokouksissa, vaikka nyt tekikin tehtävänsä varsin moitteettomasti.
"Ei se ollutkaan Lawson", selitti Myra opastaessaan Janea ylös portaita. "Minä unohdin. Hänen oli mentävä pappilaan puhumaan kirkkoherralle laulajaisista, joita he puuhaavat kirkkoon. Se oli Tom, me sanomme häntä 'Jepshoniksi'. Hän oli Michaelin tallirenkejä, mutta hän on kihloissa sisäkön kanssa, ja kun minä huomasin, miten mielellään hän oleili sisällä päärakennuksessa, järjestin niin, että hän pääsi Lawsonin apulaiseksi, ja nyt hän kasvattaa itselleen poskipartaa. Minun täytyy varovaisesti tunnustaa tämä Michaelille, kun hän palaa Norjasta. Tätä tietä, Jane. Me asetimme sinut magnoliahuoneeseen. Tiedän, että pidät näköalasta järvelle. Voi, minä unohdin sanoa, että vieraat ovat tenniskilpailussa. Minun täytyy rientää kentälle. Teetä tarjotaan kastanjien alla. Dal ja Ronnie pelaavat miesten yksinpeluun loppuerän. Siitä tulee hieno ottelu. Sen piti alkaa noin puoli viiden tienoissa. Älä jää pukua muuttamaan. Kamarineitsyesi ja tavarasi eivät saavu vielä tuokioon."
"Kiitos", sanoi Jane. "Minä puhdistan vain vähän pois matkatomua ja tulen kohta jäljessäsi."
Kymmenen minuutin kuluttua kulki Jane puiston läpi tenniskentälle riemuhuutoja ja naurua kohti. Kaikki lady Inglebyn vieraat olivat kokoontuneet sinne kirjavaan ryhmään puna- ja valkokukkaisten kastanjien alle. Kauempana, mainiosti hoidetulla kentällä oli parhaillaan jännittävä kilpailu. Lähestyessään erotti Jane Garthin sorjan ja notkean vartalon, yllä flanellihousut ja sinipunerva paita, ja nuoren, kookkaan ja voimakkaan Ronnien, joka tavattomaan voimaansa luottaen koetti pysytellä tasaväkisenä Garthin kanssa, jolla oli tarkempi silmä ja vikkelämmät kädenliikkeet.
Kisa oli jännittävä. Garth voitti ensi erässä kuudella neljää vastaan, ja nyt oli taas Ronniella viisi neljää vastaan; mutta tällä kertaa oli Garth vastaamassa ja hän oli varma voitostaan. Siitä pitikin tulla sitten loppuvoitto.
Jane kulki pitkin tuoliriviä, kunnes näki tyhjän paikan Myran vieressä. Innostuneet katselijat tervehtivät häntä sydämellisesti, mutta kiireisesti.
Äkkiä puhkesi kova hälinä. Garth oli tehnyt kaksi erehdystä.
Jane istuutui tyhjälle tuolille ja kiinnitti huomionsa peliin. Samassa kuului taas huutoa ja ihmettelyä. Garth oli lyönyt pallon verkkoon ja yli rajan. Nyt oli Ronnie voitolla.