Myra rapsahutti etumaista ponia, joka pyrki "varastamaan", ja he kiitivät eteenpäin pensasaitojen välissä, tien yli riippuvien kuusamain ja elämänlankain toisinaan heihin riipaistessa. Jane sieppasi ohimennessä elämänlangan lonkeron. "'Matkailijan ilo', sehän tämän kansanomainen nimi on", sanoi hän hymyillen entistä iloa uumovaa hymyänsä ja pisti valkeat kukat napinreikään.
"Tiedähän", jatkoi lady Ingleby, "minun vieraillani tuntuu olevan hauskaa. Niin, ja Dalin suhteen ei ole enää mitään epäilystäkään. Kuinka minä olisin iloinen, jos se tapahtuisi minun siipieni suojissa! Amerikatar on suorastaan verraton, niin vilkas ja herttainen. Ja Dal on vallan lakannut olemasta 'hupsu' — vaikken minä häntä koskaan ole 'hupsuna' pitänytkään, mutta kyllä sinä, — ja on hiljainen ja mietiskeleväinen. Tosiaan, jos olisi jostakusta muusta puhe, melkein sanoisin 'kuiva'. He kuljeskelevat yhdessä aivan peittelemättä. Mutta koetan saada tätiä tekemään kaikki muistutuksensa minulle. Minä pelkään niin kovasti, että hän säikähdyttää Dalin. Dal on niin herkkä. Minä olen luvannut Billylle mitä vain, vaikkapa puolet valtakuntaani, kun hän vain istuu rouva Parker Bangsin jalkain juuressa ja kuuntelee hänen viisauksiansa, vastaa hänen kysymyksiinsä ja pitää hänet kaukana Dalista. Billy kävi niin julman huomaavaiseksi rouva Parker Bangsille, että minä kohta pelkään hänen palkinnoksi vaativan minua suutelemaan itseänsä. Siinä tapauksessa lähetän hänet sinun läksytettäväksesi. Sinä osaat niin mainiosti pidellä noita nuoria miehiä. Minä olen ihan varma, että Dal kosii Pauline Listeria tänä iltana. En voi käsittää, miksi hän ei tehnyt sitä jo eilen illalla. Oli mitä ihanin kuutamo ja he olivat järvellä. Mitä muuta Dal saattoi toivoa? — järvi, kuutamo ja tuo kaunis, suloinen tyttö! Billy vei rouva Parker Bangsin kahdenistuttavaan veneeseen ja oli vähällä suututtaa hänet nauramalla kaikille hänen puheilleen, kun hänen oli istuttava ihan veneen pohjalla. Mutta Billy meloi hänet vastakkaiselle puolelle, niin kauaksi Dalista ja sisarentyttärestä kuin suinkin, emmekä me muuta pyytäneetkään. Rouva Parker Bangs kysyi minulta sittemmin jälkeenpäin, oliko Billy leski. Mitä luulet hänen sillä tarkoittaneen?"
"En voi vähintäkään aavistaa", sanoi Jane. "Mutta minua ilahduttaa tuo,
mitä kerroit Dalista ja neiti Listeristä. Hän on erinomaisen sopiva
Dalille ja mukautuu pian tämän tapoihin ja toiveisiin. Sitä paitsi
Dalin täytyy saada täydellinen kaunotar, ja hänhän on sellainen."
"Niin täytyykin", sanoi Myra. "Olisitpa nähnyt hänet eilen illalla valkeassa silkissä, metsäruusuja tukassa! Minun on mahdotonta ymmärtää, kuinka ei Dal aivan hullaantunut. Mutta kukaties onkin hyvä merkki, että hän on noin malttavainen. Minä luulen, että hän on ratkaisemaisillaan asian."
"Ei", sanoi Jane. "Minä luulen sen tapahtuneen jo Overdenessa. Sitä paitsi se ei ole niinkään helppoa hänelle. Hän pitää avioliittoa perin vakavana asiana. Keitä teillä on Shenstonessa?"
Lady Ingleby luetteli joukon nimiä. Jane tunsi kaikki.
"Mainiota!" sanoi hän. "Voi, kuinka hauskaa on olla täällä! Lontoo oli niin kuuma ja ikävä. En ole ennen koskaan pitänyt sitä kuumana ja ikävänä. Semmoinen toisaikainen minä olen. Kas, tuolla on soma pieni kirkko! Minä tahdon kuulla uusia urkuja. Olin iloinen, että kelpo kirkkoherramme muisti minua ja salli minunkin avustaa niiden ostoa. Onko niissä kaksi vai kolme manuaalia?"
"Puolen tusinaa, luulen", sanoi lady Ingleby, "ja niitä käytellään jaloin ylös ja alas. Mutta minä katsoin viisaimmaksi jättää ne rauhaan, kun eräänä sunnuntaina soitin lastenjumalanpalveluksessa. Ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu, jos koskee niihin laitoksiin."
"Tarkoitatko sinä pedaaleja?" korjasi Jane.
"Mahdollisesti", sanoi Myra tyynesti. "Noita vehkeitä alhaalla, jotka säikähdyttävät kauheasti, jos sattuu niihin polkaisemaan."