Jane pani kätensä ristiin selkänsä taakse. Hän tunsi voimakasta halua syöstä polvilleen vuoteen viereen, ottaa tuo voimaton käsi omiin voimakkaitansa ja peittää se suudelmin. Oi, varmaankin, ihan varmaan tumma pää silloin kääntyisi häneen päin eikä enää etsisi piiloa kovan, kylmän seinän turvista, vaan sokeat kasvot kätkeytyisivät hänen sylinsä rajattoman hellään suojaan. Mutta varoittavana ja vakaana kaikui Deryckin ääni hänen korvissaan: "Jos panette arvoa omalle ja hänen mahdolliselle onnellensa —." Sen vuoksi piti Jane yhä käsiään selkänsä takana.
Tohtori Mackenzie meni vuoteen viereen ja laski kätensä Garthin olalle. Kun hän sitten hitaasti ja rauhallisesti puhui, muuttui hänen luonnostaan melko karkea äänensä uskomattoman pehmeäksi, joten Janen oli kutakuinkin vaikea uskoa häntä samaksi mieheksi, joka vast'ikään kokonaista puolituntia oli pommittanut ja ahdistanut häntä kaikenlaisilla kysymyksillä, huomautuksilla ja määräyksillä.
"Hyvää huomenta, herra Dalmain. Simpson kertoi yön olleen aivan erinomaisen, parhaan tähänastisista. No, sehän on vallan mainiota. Olette varmaankin hyvillänne, kun pääsitte Johnsonista, sillä vaikka hän oli sangen taitava, niin oman palvelijanne apu on teistä sittenkin mieluisampaa. Nuo erikoisesti toimeensa valmistuneet hoitajat eivät milloinkaan tyydy tekemään ainoastaan sitä, mikä on tarpeellista. He haluavat aina tehdä hiukan enemmän, ja tuo 'hiukan enemmän' väsyttää sairasta. — Mutta tänään tuon kanssani teille erään, joka auliisti tekee kaikki, mitä tarvitsette, mutta ei, siitä olen varma, ikävystytä teitä yrittämällä tehdä enemmän kuin toivotte. Tohtori Deryck Brandin toimesta sisar Rosemary Gray on nyt täällä, ja minun luullakseni saatte hänestä oivallisen seuralaisen, kirjurin, ääneenlukijan ja minkä vain haluatte. Saatte oikeastaan itsellenne, herra Dalmain, uuden silmäparin, jonka takana on teräväjärkiset aivot, joita taas ohjaa ja pitää kurissa hyvä ja lämmin naisen sydän. Sisar Gray saapui tänä aamuna, herra Dalmain."
Vuoteesta ei kuulunut vastausta. Mutta Garthin käsi hapuili seinää, kosketti sitä ja hervahti jälleen alas vuoteelle.
Jane ei kyennyt oikein käsittämään, että hän itse oli "sisar Gray". Hän vain toivoi, ettei hänen poika parkaansa kiusattaisi tuon naisen läsnäololla! Sillä hetkellä hänestä sekä Garth että hän itse olivat aivan syrjäisiä tässä asiassa.
Tohtori Mackenzie virkkoi jälleen: "Sisar Rosemary Gray on täällä huoneessa, herra Dalmain."
Silloin Garthin luontainen kohteliaisuus virkosi. Hän ei kääntänyt päätään, mutta teki oikealla kädellänsä pienen ystävällisen tervehdyseleen ja sanoi hiljaa, mutta selvästi: "Tervetuloa! Olitte kovin ystävällinen, kun tulitte näin kauaksi tänne. Toivon, että teidän matkanne sujui hyvin." Janen huulet liikkuivat, mutta hän ei saanut sanaakaan lausutuksi.
Tohtori Rob vastasi kiireesti, katsomatta Janeen: "Neiti Grayn matka sujui varsin hyvin, ja hän onkin niin reippaan näköinen, kuin olisi maannut yönsä vuoteessa. Näkee kyllä, että hän on kylmää vettä rakastava nuori nainen."
"Toivon, että emännöitsijäni pitää huolta hänen mukavuudestansa täällä. Olkaa hyvä ja sanokaa hänelle siitä", puhui Garth väsyneesti ja painautui entistä lähemmäksi seinää, ikään kuin lopettaakseen keskustelun.
Tohtori Rob veteli viiksiänsä ja katseli hetkisen ääneti sinistä silkkihihaa.