"Tohtori", sanoi hän, "kertokaa minulle jotakin tästä hoitajattaresta.
Kuvatkaa minulle, kummoinen hän on."
Ääni ja asento ilmaisivat ylenmääräistä jännitystä. Hänen kätensä olivat ristissä, oli kuin hän olisi rukoillut saada katsella tohtorin silmillä. Hänen laihat, kalpeat, kärsimysten uurtamat kasvonsa olivat sokeudesta huolimatta ilmeikkäät.
"Kuvatkaa hänet minulle, tohtori", sanoi hän, "tuo sisar Rosemary Gray, joksi te häntä nimitätte."
"Mutta ettehän toki, hyvä herra, luule, että minä olen antanut hänelle moisen hyväilynimen", sanoi tohtori Rob rauhallisesti. "Se on tämän neidin oikea nimi, ja sievä se onkin. Rosemary? Shakespearessa se esiintyy jossakin, eikö niin?"
"Kuvatkaa hänet minulle", pyysi Garth kolmannen kerran.
Tohtori Mackenzie vilkaisi Janeen. Mutta tämä oli kääntynyt selin salatakseen poskille vierineet kyynelensä. Oi, Garth! Oi, kaunis, kirkassilmäinen Garth! Tohtori vetäisi Deryckin kirjeen taskustaan ja tutki sitä.
"No niin", sanoi hän verkalleen, "hän on pieni, sievä olento, juuri sellainen hieno nuori nainen, jommoisen te haluaisitte lähellenne, jos näkisitte hänet."
"Tumma vai vaalea?" kysyi Garth.
Tohtori vilkaisi Janen poskeen, jota ei tosin paljon nähnytkään, ja hänen ruskettuneihin käsiinsä, joilla hän oli tarttunut uuninreunukseen.
"Vaalea", sanoi tohtori hetkeäkään tuumimatta.