Jane hätkähti ja vilkaisi sivulleen. Kuinka tuo pikku mies valehteli ilman muuta?
"Entä tukka?" kysyi tukahtunut ääni.
"Tukkako", sanoi tohtori Rob muka miettien. "Sitä ei paljon näykään pienen, vaatimattoman päähineen alta; mutta taitaa se olla semmoinen pehmeä, silkinhieno tukka, jommoinen sievää ja miellyttävää naista vasta somistaakin."
Garth heittäytyi takaisin pitkälleen raskaasti huokaisten ja painoi kätensä pimenneille silmilleen.
"Tohtori", sanoi hän, "minä olen tuottanut teille niin paljon huolta, ja tänään te kai pidätte minua vallan mielettömänä. Mutta ellette tahdo, että minusta tulee aivan täysihullu, lähettäkää pois tuo neiti. Älkää antako hänen enää tulla tähän huoneeseen."
"No mutta, herra Dalmain, harkitaan vähän tätä asiaa", sanoi tohtori Mackenzie kärsivällisesti. "Eihän teillä ole muuta tätä nuorta naista vastaan, kuin että hänen äänensä sattumalta muistuttaa erään tällä hetkellä varsin kaukana olevan tuttavanne ääntä. Eikö tuo tuttavanne ollut miellyttävä?"
Garth naurahti, mutta katkerasti; siinä naurahduksessa oli nyyhkytystä.
"Oli kyllä", virkkoi hän, "hän oli hyvin miellyttävä nainen."
"No niin, ja miksi ei sisar Rosemary Gray saisi elvyttää miellyttäviä muistoja? Minusta hänen äänensä sitä paitsi vaikuttaa ystävälliseltä, herttaiselta ja naiselliselta, ja nykypäivinä saamme siitä olla kiitolliset, sillä nykyään moni nainen puhuu niin, että sitä variksetkin pelkäisivät; kalkattavat, kalkattavat ja kalkattavat kalin, kalin, kalin — panevat kuin pienet kivet tinarasiassa."
"Mutta, hyvä tohtori, ettekö te sitten voi ymmärtää, että juuri tuota äänten yhtäläisyyttä ja sen herättämiä muistoja en minä näin sokeana voi kestää? Ei minulla hänen ääntänsä vastaan sinänsä mitään ole, sen Jumala tietää! Mutta tietäkää, kun ensin sen kuulin, luulin että — että — hän —, se toinen — oli tullut tänne — luokseni — ja —." Garthin ääni katkesi äkkiä.
"Se miellyttävä nainenko?" sanoi tohtori Rob. "Kyllä ymmärrän. No niin, herra Dalmain, tohtori Deryck sanoi, että kaikkein parasta tässä olisi, jos te rupeaisitte haluamaan vieraita. Kaikesta päättäen teillä on paljon ystäviä, jotka mielellään tulisivat pitkiltäkin matkoilta teitä tervehtimään, jos se vain teitä lohduttaisi. Enkö saa lähettää sanaa sille miellyttävälle naiselle? Minä en epäilekään, etteikö hän tulisi? Kun hän sitten istuisi vieressänne ja puhelisi kanssanne, ei sairaanhoitajattaren ääni enää lainkaan kiusaisi teitä."