"Tietysti minä voin", sanoi Ronald hellästi. "Auto on portaiden edessä. Minä voin ennättää puoli kolmen junaan, jos kirjoitatte kirjeenne tuota pikaa. Rahamääräystä ei tarvita. Muutamalla rivillä te vain valtuutatte pankkiirinne lähettämään rahat; minä tahdon tavata heidät itsensä, selitän heille koko jutun ja panen höyryä heihin. Rahat ovat Kairossa vielä tänä iltana, jos suinkin mahdollista."
Lady Ingleby meni kirjoituspöytänsä ääreen. Ei hiiskahduskaan häirinnyt hiljaisuutta, lukuunottamatta kynän rapinaa.
Silloin vasta Billy avasi suunsa. "Minä lähden mukaasi", sanoi hän käheästi.
"Mitä varten?" huomautti Ronald. "Sinä voit yhtä hyvin mennä autolla
Overdeneen kertomaan siellä koko jutun."
"Minä lähden kaupunkiin", sanoi Billy päättäväisesti. Sitte hän astui lattian poikki pöydän luo, jolla sähkösanoma vielä oli. "Saanko jäljentää tämän?" kysyi hän lady Inglebyltä.
"Jäljentäkää vain", sanoi tämä, kääntämättä päätään.
"Ja Ronnie, te otatte alkuperäisen mukaanne näyttääksenne sen pankin herroille. Ah, ei! Minun pitää säilyttää se Jimiä varten. Tässä on paperia. Ottakaa kaksi jäljennöstä, Billy."
Billy oli jo jäljentänyt sähkösanoman taskukirjaansa. Vapisevin käsin hän jäljensi sen uudestaan, ojentaen sitten paperiliuskan Ronaldille, mutta katsahtamatta häneen.
Saatuaan kirjeensä valmiiksi lady Ingleby nousi pystyyn.
"Kiitän teitä, Ronald", sanoi hän. "Minä kiitän teitä enemmän kuin voin sanoakaan. Luulen että ennätätte junaan. Ja nyt hyvästi, Billy."