* * * * *
Hyvin hermostunut, valkeakasvoinen nuori mies istui vihreänahkaisessa nojatuolissa tohtori Brandin vastaanottohuoneessa. Hän oli näyttänyt sähkösanomaa ja murahdellut katkonaisia lauseita, joista Sir Deryck huolellisesti valittujen kysymysten avulla vihdoin oli punonut jokseenkin ehjän kokonaisuuden. Hän istui nyt pöytänsä ääressä punniten mielessään kuulemiaan tosiasioita.
Sitten hän kääntyi ympäri pyörivällä kirjoitustuolillaan ja katseli kiinteästi Billyyn.
"Cathcart", sanoi hän levollisesti, "mitä syitä teillä on ollaksenne niin varma lordi Inglebyn kuolemasta ja väittääksenne että tämä sähkösanoma on petkutusta?"
Billy lipaisi kielellä huuliaan. "Oh, kirottua sentään!" äyskähti hän.
"Minähän noukin hänen palasiaan korjuun!"
"Ymmärrän", sanoi Sir Deryck ja katsahti toisaanne.
"En ole kertonut siitä ainoallekaan elävälle sielulle", jatkoi Billy. "Se ei ole mikään siisti juttu. Mutta minä voin mainita teille yksityisseikkoja jos haluatte kuulla."
"Ajattelen parhaaksi, että mainitsette minulle niitä", sanoi Sir Deryck totisesti.
Valkein huulin rupesi Billy kertomaan.
Sitten tohtori nousi pystyyn ja pani takkinsa nappiin. Hän kaasi vettä lasiin ja ojensi sen Billylle.